Viimeiset pari viikkoa tuntuvat menneen lähinnä jumpasta toiseen siirtyessä. No, se ei ole ihan koko totuus, mutta jumpat tuovat kyllä tosi paljon energiaa. Käsityörintamalla kylläkään ei ole uutta kerrottavaa. Keskeneräistä huivia päin vilkuilen kyllä välillä, että olisihan ne muutamat puuttuvat hapsut kiva saada, niin saisi lämmikettä syksyyn. Syksy todella on jo pitkällä, lehtien kellertämistä olen katsellut vähän haikeana aamiaispöydästä. Kylläkin syksystä tykkään, se tuntuu olevan aina jotenkin uusi alku.

Intsu haastoi minut kertomaan, millaista kuvittelisin elämäni olevan viiden vuoden päästä. Toivoisin, että minulla olisi silloin osa-aikainen työ, mahdollisesti opettajana. Esikoiseni olisi pian kahden vuoden ikäinen ja lapsen isä olisi vuorostaan hoitovapaalla. Olisin aloittelemassa jotain jatko-opintojakin pikkuhiljaa, ja toimisin edelleen jossain määrin yhteiskunnallisesti nostaen esille epäkohdiksi kokemiani asioitani. Harrastaisimme koko perheen kesken liikuntaa, ja kävisimme välillä junalla kyläilemässä sukulaisten luona. Viettäisin joskus harvoin öitä kirjoitellen ajatuksiani ylös runoiksi. Jotain tuollaista haluaisin nähdä viiden vuoden päässä :)

Niin ja toki viiden vuoden päästä Suomessa oltaisiin luopumassa ydinvoimaloista kokonaan eikä Pohjois-Suomeen olisi sellaista tullut! Eli huomenna lauantaina ydinvoiman vastaisen verkoston tempaus on Stocmannin edessä klo 12 alkaen ja matkuu Kirkkotorin koulutuskeskuksessa (Asemakatu 5, Oulu) alustuksilla, keskustelulla ym. Tervetuloa vaan, ketä aihe kiinnostaa! Olisi mm. minun leipomaa puolukkapiirakkaakin tarjolla ;) Verkostosta oli juttua Pohjois-Suomen uutisissa tänään. Lähetyksen voi kuunnella täältä.