Eräs tuttavani sanoi puhuessamme opintorahasta hänelle olevan ihan ok, ettei opiskelijoille makseta mitään kesältä. "Ei vanhemmillani ole mitään sitä vastaan, että asun kotona kesän", hän totesi ihmetellen. "Ja he maksavat kyllä mielellään viikkorahaakin."
Kaikilla tilanne ei ole läheskään näin onnellinen, useilla vanhemmilla/ vanhemmalla ei ole mahdollisuutta tai halua elättää aikuista opiskelijalastaan, ei kesiä eikä talvia. Opiskelija voi jäädä erityisesti kesäisin kokonaan yhteiskunnan tuen ulkopuolelle, jos kesäopiskeluun ei ole mahdollisuutta. Jos talvella ei ole nostanut opintotuen lainaosuutta, pitäisi se viimeistään kesän elämiseen nostaa.
Vaihtoehtona on irtisanoa asunto, mennä kesäksi vanhempien helmoihin (jos sellainen on mahdollista) ja yrittää löytää syksyksi uusi asunto. Tietysti työskentelyllä selviäisi kesästä ja saisi mahdollisesti talveksikin rahaa säästöön, mutta kaikille ei opiskelukaupungistaan valitettavasti kesätöitä riitä. Talvisinkin kehotetaan työskentelemään, mutta se puolestaan hidastaa opintoja, ja sitähän kukaan ei halua. Opintotukien ehtoja ja opinto-oikeuden kestoa on päin vastoin viime aikoina rajattu lisää.
Itselläni on onneksi ollut useina kesinä mahdollisuus opiskella tutkintoon kuuluvia matematiikan kesäkursseja, jolloin olen voinut sinnitellä opintorahalla ja asumislisällä. Tosin joskus Kelan vaatimien opintoviikkomäärien (nyk. opintopiste) saamiseksi on tullut suoritettu tutkintoon kuulumattomia kursseja. Ei sillä, etteivät ylimääräiset kurssit avartaisi näkemystä, mutta se sotii nopeaa valmistumispakkoa vastaan.
Valtiovarainministeri Eero Heinäluoman tietoisuus opintotuesta (koostuu opintorahasta, asumislisästä ja lainaosuudesta) ei syksyllä ilmestyneen Ylioppilaslehden haastattelussa osoittautunut järin hääviksi. Edes lainaa ottamalla ei välttämättä ilman äärimmäistä säästöä tule toimeen. Elämässä nimittäin tulee kaikenlaisia yllättäviä menoja kuten koulukirjojen hankinta, sairastelu, liian kallis asunto (asumislisä max. 201,60 euroa) ja niin edelleen.
Mielestäni on järkyttävää, että opiskelijat voidaan (ainoana ryhmänä) pakottaa ostamaan ruokansa useiden vuosien ajan lainarahalla. Hyvinvointiyhteiskunta täytyy säilyttää ja osana sitä on turvattava kaikille perustoimeentulo. Opiskelu ei saa riippua vanhempien varallisuudesta tai mahdollisuudesta avustaa taloudellisesti. Nykytilanteessa epävarmat työnsaantimahdollisuudet eivät edes kannusta lainanottoon. Opiskelu ei saa riskeerata tulevaisuutta (lainataakka ilman töitä, vasta tulleesta verovähennysmahdollisuudesta huolimatta vähintäänkin osa lainasta täytyy maksaa).
Itse kuulun niihin, joilla korkeakouluopiskelijan tukikuukaudet (55) on käytetty. Se ei johdu laiskuudesta tai esimerkiksi "opiskelijaelämän" viettämisestä (en käytä alkoholia tms.) vaan minulla on tähän perustellut syyni. Monilla tutuillani kylläkin ihan normaalitilanteessa ahkerasti opiskellen opinnot ovat kestäneet muutaman kuukauden Kelan tukemaa määrää kauemmin. Onneksi sentään olen aloittanut opintoni siihen aikaan, ettei opinto-oikeuttani ole rajattu.
Heittäydyn nyt muutamaksi kuukaudeksi "vapaaksi opiskelijaksi". Asumistukea saan (tosin sitä voivat pienentää menneet tai tulevat(!) tulot), muita tukia en saa. Yhteensä noin 700 euroa olen säästänyt töistä ja sillä elelen kyllä muutaman kuukauden. Tosin puolison läsnäolo samassa taloudessa auttaa selviytymistä. Lainaa en enää edes voisi saada. No, uusi vuosi ja uusi alku joka tapauksessa.
Linkit: Valtionvarainministeri Eero Heinäluoman haastattelu Ylioppilaslehdessä
Kommentit